<h3> Johdatus NFS: ään </h3> NFS on Unix-järjestelmien käyttämä vakio tiedostonjakoprotokolla. NFS sallii yhden järjestelmän viedä hakemiston verkon kautta yhteen tai useampaan muuhun isäntään, jolloin kyseisten isäntien käyttäjät ja ohjelmat voivat käyttää vietyjä tiedostoja ikään kuin ne olisivat paikallisia. <p> NFS-palvelin on järjestelmä, joka vie yhden tai useamman hakemiston, kun taas NFS-asiakas on järjestelmä, joka asentaa yhden tai useamman hakemiston palvelimelta. Isäntä voi olla sekä NFS-palvelin että muiden palvelimien asiakas. <p> Palvelin hallitsee, mitkä asiakkaat voivat asentaa viedyn hakemiston tarkistamalla asiakkaan IP-osoitteen pyydetyn hakemiston sallittujen isäntien luettelon kanssa. Palvelin voi myös määrittää vain luku- tai luku-vietävän tietyille asiakkaille. <p> Toisin kuin muut verkkotiedostojärjestelmät, NFS-asiakkaan ei tarvitse kirjautua palvelimelle asennettaessa vietyä hakemistoa. Palvelin luottaa asiakkaaseen todentaa käyttäjät ja antaa nykyisen käyttäjän tunnuksen käytettäessä vietyjä tiedostoja. Siksi sinun pitäisi sallia vain luotettavien asiakaskoneiden isäntälaitteiden liittäminen vietyihin hakemistoihin. <p>
y~or5J ={Eeu磝Qk ᯘG{?+]ן?wM3X^歌>{7پK>on\jy R g/=fOroNVv~Y+ NGuÝHWyw[eQʨSb> >}Gmx[o[<{Ϯ_qF vM IENDB`
